Mikä karnevaali, mikä sambakoulu, miksi?
Império do Papagaio on karnevaaliyhdistys, jonka olemassaolon ja toiminnan tärkein tarkoitus on olla vuosittain mukana tekemässä Helsinki Samba Carnavalin nimellä tunnettua, suomalaisten sambakoulujen yhteistapahtumaa.
Tämän toiminnan tukemiseksi järjestämme vapaaehtoisvoimin säännöllistä karnevaalisamban tanssin ja soiton opetusta, ensinnäkin koska samba ei kuulu suomalaisen äidinmaidossaan saamiin perustaitoihin – toisin kuin kotimaassaan Brasiliassa – ja luonnollisesti myös karnevaalia ja muuta toimintaa rahoittaaksemme.
Karnevaali ei perinteisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin, eikä sitä siksi myöskään vietetä samaan aikaan kuin muualla maailmassa eli laskiaisena, vaan alkukesän parhaaseen aikaan kesäkuussa. Helsinki Samba Carnaval on sambakoulujen itsensä perustama ja ylläpitämä tapahtuma, jota koordinoi sambakoulujen liitto SSKL. Karnevaalikulkueella haluamme paitsi näyttää osaamistamme suurelle yleisölle, mutta myös tietoisesti vaalia riolaisten sambakoulujen karnevaalikulkueperinteitä enredoineen, fantasia-asuineen ja alegoriavaunuineen – luoden karnevaalitaidetta omista suomalaisista lähtökohdistamme käsin. Karnevaalimme on siitä erityinen, että siihen osallistuu vain riolaistyyppisiä sambakouluja, jotka vieläpä kilpailevat keskenään joka vuosi samoilla säännöillä kuin Riossa!
Karnevaalin juuret ovat Etelä-Euroopan katolisissa maissa, mistä juhla on kulkeutunut siirtomaa-ajalla ympäri maailmaa, myös Brasiliaan. Brasiliassa on monenlaisia alueellisia karnevaaliperinteitä, mutta samba sulautui karnevaaleihin Rio de Janeirossa noin sata vuotta sitten, eli on historiallisesti vielä suhteellisen nuori tulokas. Rion sambakouluilla on takanaan historiaa noin 90 vuotta, ja tänä aikana ne ovat nousseet karnevaaliajan näkyvimpään asemaan, syrjäyttäen monia varhaisempia karnevaalien juhlinnan muotoja. Sambakoulujen karnevaalista on myös tullut suuren luokan viihdespektaakkeli.
Suomalaisen sambaharrastuksen juuret ovat jo 1960- ja 70-lukujen vaihteessa, ja silloiset sambaryhmät myös esiintyivät näyttävästi. 1980-luvulla vuotuinen hotelli Hesperian talvikarnevaali oli aikanaan eräs Pohjoismaiden suurimmista ravintolakarnevaaleista. Sambaryhmiä oli paljon, samba oli muotia, mutta suomalaiset matkustivat karnevaaleille Ruotsiin ja Tanskaan, koska kotimassa ei sopivaa tapahtumaa vielä ollut.
Nykyisen kaltaisten sambakoulujen perustaminen tapahtui 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Tällöin vallitsi suuri yksimielisyys siitä, että toimintaa haluttiin monipuolistaa Rion mallien mukaan – mutta ennen kaikkea yhteistyöllä luoda oma suomalainen katukarnevaalitapahtuma. Pienet keskenään keikoista kilpailevat ammattilaisryhmät yhdistyivät monella paikkakunnalla sambakouluiksi, hankkivat omia tiloja ja aloittivat säännöllistä opetustoimintaa.
Sambakoulu on suoraan Riosta kopioitu nimi tietyllä lailla organisoidulle, sambaa soittavalle, karnevaaliyhdistykselle. Nimestä huolimatta suurin ero suomalaisella ja riolaisella sambakoululla on se, ettei Riossa mikään sambakoulu varsinaisesti opeta sambaa, varsinkaan tanssia, mikä taas meillä on suorastaan toiminnan näkyvin osa. Mutta opetustoiminnasta huolimatta suomalainen sambakoulu ei ole ”tanssikoulu”!
Miksi me olemme ”riolainen” sambakoulu? Siksi, että meillä on lapsiryhmä, baianoita, aloja, lipunkantajapareja, rakennamme vuosittain uuden kulkueen, sävellämme oman suomenkielisen samba-enredon laulettavaksemme… Bikinitanssijoista ja bateriasta koostuva showryhmä ei ole sambakoulu, vaikka monet tämän tyyppiset ryhmät maailmalla nimitystä käyttävätkin, levymusiikkiin esiintyvistä tanssiryhmistä puhumattakaan. Vähimmäisvaatimukset sambakoulun tittelin anomiseen SSKL:lta ovat vähimmäisjäsenmäärän lisäksi oma bateria, lippu ja lipunkantajapari sekä nimi – kulkuekilpailuun osallistumiseen vaaditaan lisäksi comissão de frente (etujoukko), abre-alas (vaunu, josta käy selville koulun nimi ja tunnus), baiana- ja lapsiryhmät, kulkueteema ja sen pohjalta itse sävelletty samba-enredo.
Sambakoulu on myös Papagaion oma luola, sambistojen toinen koti, paikka johon on mukava kokoontua, ja josta monet ovat löytäneet elinikäisiä ystäviä. Sambakoululainen jaksaa joka kevät ponnistella talkoissa tähtäimenään se kesäkuinen lauantai, jolloin saa pukea uuden upean fantasian päälle ja suunnata kohti Senaatintoria – nähdäkseen kulkueet lähtövalmiina loistossaan. Karnevaali tuntuu välillä ”hullujen hommalta” mutta lopputulos kruunaa kaiken ja on juhlan arvoinen. Ja heti karnevaalin jälkeen alkaa seuraavan odotus…
Samba on osa elämää, elämäntapa – olisiko elämää ilman sambaa?