Papukaijat Penedossa
Teksti ja kuvat Aino Kostiainen
Suomalaisten sambaajien tuloon oli varauduttu kuin filmitähtien saapumiseen. Penedon pääraitin varrella sijaitseva majapaikkamme Satulinna huolehti paitsi majoittamisestamme, myös siitä, että saimme syödäksemme säännöllisesti. Yhteyshenkilömme Luis Henrique oli meitä vastassa São Paolon kentällä. Tunnistimme hänet heti punaisesta paidasta, jossa luki selvällä suomella ”Penedon pippurit”, Penedossa toimivan kansantanssiryhmän mukaan.
Viikon aikana meillä oli runsaasti aikaa hioa tanssiamme, sillä esityksemme keskittyivät päätösviikonloppuun. Meiltä selvästi odotettiin hienoa show’ta. Ehkä jollakulla oli käynyt mielessä, osaako suomalainen oikeasti sambata, ja festivaalin päätösjuhla antaisi vastaukset näihin arveluihin.
Alun perin meidän piti tanssia riolaisen orkesterin Tambor Cariocan tahtiin, mutta viikon aikana selvisi, että bändi ei voisikaan esiintyä festivaaleilla. Onneksi Maaritilla ja Mariannella oli erilaisia sambakappaleita mp3-muodossa soittimillaan, joista koreografioihin sopivat saatiin siirret tyä ja miksat tua Luis Henriquen serkun Marcelon korvaamattomalla avulla. Kun muutaman tunnin jälkeen ohjelmisto oli saatu koot tua CD:lle, kuulimme Clube Finlândialla läheisestä Itatiaian sambakoulusta ja sen bateriasta. Tuntui hölmöltä esiintyä levymusiikkiin, jos kerran oli mahdollista saada paikalle oikea bateria soit tamaan. Päädyimme eräänlaiseen kompromissiin: koreografiat tanssit taisiin levymusiikkiin, soolot ja tanssitus baterian tahtiin. Onneksi baterian kanssa esiintyi Riossa asuva Papagaion soittaja Sami Kontola, jonka musiikin tuntemus ja portugalin kielen taidot olivat hyödyksi neuvotellessamme paikallisen baterianjohtajan kanssa muun muassa breikeistä.
Perjantai-illan esityksestä muodostui viikon ehdoton kohokohta. Kaikki viikon aikana kerääntynyt jännitys purkautui energiana ja tanssin ilona. Ehdoton menestys oli Aquarela brasileira, jonka ensimmäinen kertosäe tanssittiin vapaasti ja toinen, baterian säestämä kertosäe koreografian tahdissa. Kun aloitimme toisen kertosäkeen nopeilla samba-askeleilla, yleisö päästi ilmoille sellaisen kohahduksen, jollaista ei ollut kuultu koskaan ennen.
Kun lähtiessä tavarat oli pakattu ja Ainon matkalaukun ympärille kiedottu pakkausteippiä muutama kerros lukon hajottua, ovelle koputet tiin. Esiinnyimme vielä kerran, tällä kertaa paljain jaloin majapaikkamme Satulinnan kostealla nurmikolla paikallistelevision kuvausryhmälle.
Onpa siinä sirpakoita kansantanssijoita